Juho Kangasniemi oli Leineperin ruukin
kyläseppä ja perheen pojat saivat jo varhain olla pajalla auttamassa isäänsä. Voimathan
siinä kasvoivat. Niin Kaarlo kuin muutkin veljekset kasvoivat vahvoiksi miehiksi,
josta ehkä parhaana todisteena onkin se, että pojista viisi nosteli painoja enemmän
tai vähemmän vakavissaan.
Kaarlo oli tavallinen kolttosia tekevä lapsi,
jolle jo kouluiässä oli selvää, että hänestä tulee urheilija. Lisäksi Kaarlo tuntui
rakastavan jo pikkupoikana ennätyksiä, sillä ereään ennätyksistään hän teki rikkomalla
salaa Leineperin viljamakasiinista 46 ikkunaruutua. Helsingin olympialaisia radiosta
kuunnellessaan tämä yksitoistavuotias vannoi joskus itsekin olevansa olympiavoittaja.
Kaarlo liittyi Porin Pyrintöön ja ensimmäiseen
kilpailuunsa hän osallistui seuran jäsenten välisessä ottelussa seitsemäntoista
ikäisenä ja näin alkoi tie maailman huipulle. Vuosien varrella niin tekniikka, voima,
kuin mieskin varttuivat ja tulevaisuus toi tullessaan sekä olympialaisia että
maailmanmestaruuskilpailujakin.
Vuonna 1968 Meksikossa järjestettiin
olympialaiset, jonne Kaarlo Kangasniemikin pääsi. Ja voidaan sanoa, että loppu onkin
historiaa. Kaarlo voitti painonnoston olympiakultaa aikana jona Neuvostoliitto tuntui
viljelevän vahvoja nostajia. Olympialaisista alkoi niin "Kulta-Kalle- buumi" kuin
voittoisa urakin.
Vuonna 1988 Kaarlo Kangasniemi lahjoitti
palkintonsa toivoen, että ne olisivat esillä hänen syntymäkodissaan
Leineperissä. Kullaan Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen aikaansaama ja ylläpitämä
Kangasniemi-museo onkin Suomen kahdeksas urheilumuseo. Siellä käy vuosittain kymmeniä
tuhansia vierailijoita ympäri maailmaa ihastelemassa ja ihmettelemässä paikan
vanhanaikaista idylliä. Pienessä kahden huoneen ja keittiön mökissä asuivat Kangasniemen
vanhemmat ja yksitoista lasta. Esillä ovat alkuperäiset huonekalut ja sisustus.
|